Esittelyssä on Levin Pihlajalinnassa työskentelevä Katri Niskanen.
Miten sinusta tuli työterveyshoitaja?
Hakeuduin työterveyshoitajaksi aikoinaan aivan sattumalta. Työskentelin tuolloin Helsingin kaupungilla terveydenhoitajana ja työpaikan sisällä kysyttiin, olisiko ”joku” kiinnostunut äitiysloman sijaisuudesta työterveyshuollossa. Ajattelin, että miksipä en kokeilisi, lastenneuvolatädiksi kun en itseäni oikein mieltänyt. Tuolloin elettiin väestövastuuaikaa, mikä ei tuntunut itselleni mielekkäältä toimenkuvalta. Kovin olin tietämätön työterveyshoitajan työstä tuolloin, mutta onneksi perehdyttäjinäni olivat vankat asiantuntijat, työterveyslääkäri Marja Salonius ja kollegani Mervi Sandsund. Tästä erityiskiitos heille. Marjan täsmällisiä oppeja olen noudattanut työssäni viime vuosiin saakka. Itäkeskuksen jälkeen ammatillinen polkuni on kulkenut kovin moneen suuntaan; kunnalliselta puolelta yksityiselle, Helsingistä Nummelan ja Karkkilan kautta takaisin kunnalliselle puolelle Muonioon ja Enontekiölle. Takaisin yksityiselle Sodankylän kautta päätyen nykyisiin Tunturi-Lapin maisemiin Levin Pihlajalinnaan v. 2014. Pihlajalinnaa emme tosin silloin olleet, taisimme olla Dextra tuolloin.
Kerro lyhyesti jotain itsestäsi
Olen reilun kuukauden päästä 52-vuotias ja asun Tunturi-Lapissa. Työviikot vietän Kittilän Levillä, viikonloput 260 kilometrin ajomatkan päässä upeissa Kilpisjärven maisemissa miesystäväni huushollissa. Lapsia minulla ei ole. Rakas harrastukseni on valokuvaus, jonka mahdollistavat nuo Käsivarren hienot maisemat Lapin kahdeksan vuodenajan muodossa. Intohimoinen luonnossa liikkuminen pitää myös fyysisesti hyvässä kunnossa, Saanatunturille kun ei konevoimalla pääse. Sinne kiirunoiden ja tunturikukkien äärelle on voinut myös monet työasiat unohtaa
Kerro meille, missä työskentelet ja mitä työhösi kuuluu?
Työskentelen Pihlajalinna Levillä. Meitä on täällä kaikkiaan neljä työterveyshoitajaa. Työmme sisältö ei käytännössä eroa eteläisestä työterveyshuoltotoiminnasta juuri muutoin kuin ehkä toimintaympäristömme, voimakkaasti sesonkien mukaan toimivan lääkäriasemamme myötä. Parhaimman matkailusesongin aikana on lääkäriaseman odotusaula kovin kansainvälinen, välillä ensiapupoliklinikkaa muistuttava toimipiste laskettelurinnetapaturma- ja normiflunssa-asiakkaineen. Työterveyshuoltoasiakkaamme edustavat lähes kaikkia mahdollisia toimialoja, hoidammehan Kittilän kunnan kunnallista työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Yhteistyötä teemme lähes kaikkien palveluntuottajatahojen kanssa sijaintimme takia. Lähin ”kilpailijan” vastaava toimipiste on Rovaniemellä, 170 km:n päässä. Pitkät välimatkat ovat osa elämää Lapissa – sekä minulla että asiakkaillamme. Ja luonnonolosuhteet tien päällä. Muun muassa tästä syystä elämäntahti on pohjoisessa leppoisampi, ollaan joustavampia, aikataulut eivät voi olla ”minuutin päälle”. Matka palveluiden äärelle on usein pitkä, joten samalla käynnillä hoidetaan monta asiaa ja se myös huomioidaan asiakastyössämme. Emme ”juoksuta” asiakasta moneen kertaan luoksemme, vaan kaikki tutkimukset ja vastaanottokäynnit pyritään hoitamana samalla käynnillä, vaikka päivystysluonteisesti tarvittaessa.
Asiakasvastuuyrityksiäni toimii mm. matkailun ja kaivostoiminnan parissa. Hissiyhtiö on suurin yksittäinen asiakkaanani. Ympärivuotisesti yhtiössä työskentelee n. 60 työntekijää, sesongilla 160. Työterveyshuollossa pyrimme luonnollisesti pitämään nämä mm. matkailijoita palvelevat asiakkaat työkykyisinä. Kiireisempänä aikana eivät yritykset tosin ehdi juurikaan työterveyshuoltoasioita laajemmin miettimään ja se näkyy sesongin päättyessä, väsyneitä ollaan. Valitettavasti Levi houkuttelee myös nuoria tai muutoin välivuotta raskaasta normaaliarjesta pitäviä työntekijöitä sesonkitöihin ymmärtämättä sitä, että sesonkityö on raskasta. Varsinkin, jos palautumiseen varatut harvat vapaapäivät menevät ravintolaelämään tutustumiseen. Toki vuodesta toiseen uudestaan tuleviakin sesonkilaisia on. Heitä, jotka osaavat nauttia myös näistä lumisista olosuhteista hiihdon ja laskettelun muodossa. Sekä tietenkin heitä, jotka jaksavat pyörittää tätä hyvinkin monipuolista elämää ja arkea Kittilässä ympärivuotisesti.
Vastuuyritykseni hissiyhtiö toimii ympärivuotisesti ja työllistää hyvin erilaisia ammattiryhmiä. Työntekijöitä löytyy toimistosta, myymälästä, lipunmyynnistä, vuokraamosta, rakennus-, huolto- ja siivouspuolelta sekä skibussin ratin takaa. Rinteissä työskentelevät hissivalvojat, rinnetyöntekijät sekä latukoneiden kuljettajat. Yhtiön lähes kaikki toiminnot tehdään omana työnä, talon sisällä, mikä on poikkeuksellista näinä ulkoistamisen ja vuokratyövoiman aikoina. Tämä auttaa myös pitämään työntekijöitä talossa osatyökykyisenäkin, sillä vaihtoehtoisia töitä löytyy. Töiden muokkaamista ja uusia työtehtäviä löytyy talosta ilman työterveyshuollon suositustakin, vaikkapa vain työnkuvan mielekkyyden lisäämiseksi. Yhteistyötä työterveyshuollon kanssa tehdään matalalla kynnyksellä, ilman jäykkiä muodollisuuksia. Kuten yleensäkin täällä Lapissa toimitaan.
Mikä työssäsi on parasta? Mitä haasteita koet työssäsi olevan?
Parasta työssäni ovat ehdottomasti asiakkaat. Ja aivan mahtavan ammattitaitoinen ja hersyvä työyhteisömme. Pohjoisen ihmiset eivät turhia pokkuroi, ovat rehellisiä ja avoimia, helppoja lähestyä. Toki sisäänpäin lämpiäviäkin työyhteisöjä löytyy, pienellä paikkakunnalla kun ollaan ja etenkään kun vaihtoehtoisia ympärivuotisia työpaikkoja ei juurikaan ole tarjolla. Haasteet näkyvät silloin työterveyshuollossa, mutta on hienoa olla silloin se kuuntelija, joko työntekijälle tai työnantajalle. Asiakkaita tulee eteläisemmästäkin Suomesta ja heitä saattaa hämmästyttää pohjoisen tavat toimia. Joissakin käytännöissä ollaan ehkä vielä jäljessä. Poikkeuksetta lähes kaikki paikalliset miesasiakkaat harrastavat syksyisin metsästystä, kesällä käydään hillassa, mutta hiihdetään vain keväthangilla. Tai sitten ei hiihdetä ollenkaan, vaan kelkkaillaan, mikä nostaa esille yhden haasteen työssämme eli ne ruokailu- ja liikuntatottumukset…
Mistä haaveilet työurallasi?
Työterveyshoitajana olen työskennellyt jo yli 20 vuotta. Suuria työurahaaveita minulla ei ”enää” ole, sillä monenlaisia työympäristöjä olen saanut jo kokea. Ns. perustyössä voi aina onnistua paremmin ja tässä työssä saa toteuttaa itseään juuri niin paljon kuin resursseja on.
Miten haluaisit työtäsi kehittää?
Omia työ- ja toimintatapoja, rutiineja voisi aina rikkoa ja uudistaa.
Mitä odotat työterveyshuollon tulevaisuudelta?
Kelan korvauskäytäntöjen muutokset mietityttävät. Miten saadaan ennaltaehkäisevät palvelut markkinoitua paremmin etenkin pienille yrityksille? Etäpalvelujen ja sähköisten palvelujen voimakas painottaminen ei toimi kaikkialla, varsinkaan täällä Lapissa, missä kaikilla ei ole valmiuksia näiden palvelujen käyttöön. Toki pitkien etäisyyksien takia näitäkin palveluja tarvitaan, mutta henkilökohtaista kontaktia ei sähköinen terveyskysely näillä selkosilla koskaan korvaa.
Käykää tervehtimässä, jos käytte Levillä. Eikä tarvitse tulla asiakkaan roolissa, toivottavasti.
