Suomen Työterveyshoitajaliitto korostaa, että työelämän uudistaminen on tarpeellista, mutta sen on vahvistettava työntekijöiden terveyttä, työkykyä ja oikeusturvaa. Liitto pitää tärkeänä, että työnantajien huoliin vastataan kehittämällä työterveysyhteistyötä, läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta — ei purkamalla lakisääteisen työterveyshuollon perustaa.
Suomen Työterveyshoitajaliitto pitää tärkeänä, että suomalaisen työelämän kehittämisestä käydään avointa keskustelua. Suomen Yrittäjien työelämäohjelmassa nostetaan esiin kysymyksiä, jotka ovat aidosti merkityksellisiä niin yritysten, työntekijöiden kuin koko yhteiskunnan kannalta. Pienten ja keskisuurten yritysten arki on usein vaativaa, ja myös työnantajien kokemukset työelämän sääntelystä ja kustannuksista on syytä ottaa vakavasti.
Samalla on kuitenkin muistettava, että työelämän pelisäännöt eivät ole vain hallinnollisia velvoitteita. Ne ovat työntekijöiden terveyden, toimeentulon, palautumisen ja oikeusturvan rakenteita. Työelämän uudistaminen ei saa tarkoittaa sitä, että riskejä ja kustannuksia siirretään työntekijöille.
Suomen Työterveyshoitajaliitto katsoo, että työelämän kehittämisen lähtökohtana on oltava työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu, turvalliset ja terveelliset työolot, riittävä palautuminen sekä toimiva työkyvyn tuki.
Paikallinen sopiminen edellyttää todellista tasapainoa
Paikallisella sopimisella voi parhaimmillaan olla myönteisiä vaikutuksia. Työpaikoilla tunnetaan arki, työn järjestämisen tarpeet ja henkilöstön tilanteet. Hyvin toteutettuna paikallinen sopiminen voi lisätä joustavuutta ja vahvistaa luottamusta.
Ongelma syntyy silloin, jos paikallisesta sopimisesta tulee väylä heikentää vähimmäisehtoja. Työnantajan ja yksittäisen työntekijän neuvotteluasema ei ole useinkaan tasapainoinen, varsinkaan pienillä työpaikoilla, joissa työntekijöiden edustus voi olla ohutta tai puuttua kokonaan.
Siksi Työterveyshoitajaliitto korostaa, että paikallista sopimista voidaan kehittää vain, jos työntekijöiden neuvotteluasema, tiedonsaanti ja edustuksellisuus turvataan. Paikallinen sopiminen ei saa tarkoittaa sitä, että työehtosopimusten suoja murenee työpaikka kerrallaan.
Työajan lisääminen ja korvausten heikentäminen eivät ole kestävä ratkaisu
Suomen Yrittäjien ohjelmassa esitetään vuosityöajan lisäämistä muun muassa arkipyhiin liittyvillä muutoksilla sekä sunnuntaityö- ja ylityökorvausten paikallisen sopimisen laajentamista. Työterveyshoitajaliitto suhtautuu näihin esityksiin kriittisesti.
Työaika ei ole vain kustannustekijä. Se on keskeinen työkykyyn, palautumiseen ja kuormitukseen vaikuttava tekijä. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, vuorotyössä ja muissa kuormittavissa töissä palautumisen merkitys on suuri. Jos työaikaa pidennetään tai epäsäännöllisen työn korvauksia heikennetään, seuraukset näkyvät helposti jaksamisessa, sairauspoissaoloissa ja alan veto- ja pitovoimassa.
Sunnuntaityön ja ylityön korvaukset eivät ole ylimääräinen etuus, vaan tunnustus työn kuormittavuudesta, epäsäännöllisyydestä ja vaikutuksesta työntekijän muuhun elämään. Niiden heikentäminen olisi monelle palkansaajalle suora toimeentulon leikkaus. Sosiaali- ja terveysalalla on myös muistettava, että palkkaus ei ole aina vastannut työn vaativuutta, vastuuta ja kuormittavuutta. Pidemmät vuosilomat ovat osaltaan kompensoineet alan kuormitusta. Jos lomaoikeuksia leikattaisiin, tulisi samalla arvioida palkkauksen korottamista vastaamaan työn todellista vaativuutta.
Perhevapaiden rahoitusta voidaan arvioida — mutta perhevapaiden käyttöä on vahvistettava
Työterveyshoitajaliitto pitää perusteltuna, että perhevapaiden kustannusten jakautumisesta keskustellaan. Perhevapaiden rahoituksen tulee tukea yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja työntekijöiden mahdollisuutta käyttää perhevapaita ilman pelkoa työsuhteen tai urakehityksen heikkenemisestä.
Mahdollisessa uudistuksessa on kuitenkin varmistettava, ettei keskustelu rahoituksesta johda perhevapaiden ehtojen kaventamiseen tai työntekijöiden aseman heikentämiseen. Perhevapaat ovat osa inhimillistä ja kestävää työelämää. Ne eivät ole häiriö työelämässä, vaan osa sitä.
Sairauspoissaolojen kustannuksia ei pidä tarkastella vain työnantajan kuluna
Yrittäjien esitys sairauspäivärahan omavastuuajan lyhentämisestä nostaa esiin aidon kysymyksen: pienelle työnantajalle pitkät sairauspoissaolot voivat olla taloudellisesti raskaita. Tätä ongelmaa voidaan ja pitää tarkastella.
Samalla sairauspoissaoloja koskevassa keskustelussa on tärkeää välttää asetelmaa, jossa sairastunut työntekijä nähdään ensisijaisesti kustannuksena. Sairauspoissaolojen vähentämisessä tehokkainta ei ole työntekijän aseman heikentäminen, vaan varhainen tuki, hyvä johtaminen, kohtuullinen työkuorma ja toimiva työterveysyhteistyö. Juuri tässä työterveyshuollolla on keskeinen tehtävä.
Lakisääteistä työterveyshuoltoa ei pidä purkaa
Työterveyshoitajaliitto vastustaa esitystä työnantajan lakisääteisen työterveyshuollon järjestämisvelvoitteen poistamisesta.
Nykyisessä työterveyshuoltojärjestelmässä on kehittämistarpeita. Laskutuksen läpinäkyvyyttä on parannettava, palveluiden tulee vastata paremmin työpaikkojen todellisiin tarpeisiin, ja erityisesti pienten työpaikkojen työterveysyhteistyötä on kehitettävä. Näihin huoliin pitää vastata.
Valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä on päivitetty, ja se tuo työnantajien toivomaa tarkennusta siihen, että jatkossa työterveyshuollon sopimuksissa on eriteltävä työnantajaa velvoittava, järjestettäväksi säädetty työterveyshuolto sekä sairaanhoito ja muut terveydenhoitopalvelut. Uudistus auttaa työnantajia suunnittelemaan ja valitsemaan työterveyshuollosta omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivat palvelut.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole lakisääteisen työterveyshuollon purkaminen.
Lakisääteinen työterveyshuolto turvaa sen, että ennaltaehkäisevä työterveyshuolto kuuluu kaikille työntekijöille työnantajan koosta riippumatta. Se ei ole pelkkä palvelusopimus, vaan osa työturvallisuuden, työkyvyn ja työurien kestävyyden kokonaisuutta. Työterveyshuolto tunnistaa työn kuormitus- ja vaaratekijöitä, tukee työkykyä, ehkäisee työperäisiä sairauksia ja auttaa työhön paluussa.
Jos järjestämisvelvoite poistettaisiin, vaarana olisi, että työterveyshuollon saatavuus eriytyisi entisestään. Hyvässä asemassa olevilla työntekijöillä palvelut säilyisivät, mutta pienillä työpaikoilla ja epävarmemmissa työsuhteissa olevien työntekijöiden asema voisi heikentyä. Tämä lisäisi eriarvoisuutta työelämässä.
Työterveyshuoltoa pitää uudistaa, mutta sen perusta on säilytettävä. Tarvitsemme vähemmän byrokratiaa, enemmän vaikuttavuutta ja parempaa yhteistyötä — emme järjestelmää, jossa ennaltaehkäisevä työterveyshuolto muuttuu työnantajan harkinnanvaraiseksi eduksi.
Työelämän uudistamisen mittari on myös työntekijän arki
Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä ei rakenneta kestävällä tavalla heikentämällä työntekijöiden suojaa, pidentämällä työaikaa tai kaventamalla korvauksia. Työelämän uudistamisen onnistumista pitää mitata myös sillä, miten ihmiset jaksavat työssä, miten työkyky säilyy ja miten oikeudenmukaiseksi työelämä koetaan.
Työterveyshoitajaliitto on valmis kehittämään työelämää yhdessä työnantajien, työntekijöiden ja poliittisten päättäjien kanssa. Kehittämisen tulee kuitenkin perustua tutkittuun tietoon, työntekijöiden kuulemiseen ja siihen, että työkyky nähdään investointina — ei kulueränä.
Työelämä tarvitsee uudistumista. Mutta uudistusten suunnan on oltava sellainen, että työntekijöiden terveys, toimeentulo ja oikeusturva vahvistuvat. Se on myös yritysten ja koko yhteiskunnan etu.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Inka Koskiaho, inka.koskiaho@gmail.com, 050 5368226.